Sadekaudella kesä ei kuivaa sitä, mitä se kastelee.
Pian herätyskello piippaa näin loma-aamuna klo 5:40, koska aamukuudelta ahtaudumme yhdessä parhaat päivänsä nähneen pickupin lavalle ja matkaamme salilta yhdelle Bangkokin monista urheilustadioneista. Huomattavasti kotoista Karikkoa vilkkaammalla 400 metrin radalla juoksemme aamunavaukseksi 12 kierrosta. Imad on osoittautunut näillä lenkeillä jänikseksi, jonka perässä ei kannata pysytellä, jos haluaa säästää edes jotain paukkuja aamun varsinaisiin treeneihin. Santalahti ohittaa kuolevaiset vähintään kahdella kierroksella joka aamu, mutta se nyt ei yllättänyt ketään meistä – kuten ei sekään, että vanhana ultrajuoksijana Harri pitää lenkkiä harmillisen lyhyenä. Me muut noudatamme Valton selviytymisstrategiaa, eli aivot narikkaan ja tossua toisen eteen.
Lenkin jälkeen kiivetään taas avolavan kyytiin ja huristetaan läpi aamuruuhkan laidoista kiinni pidellen takaisin salille. Aamutreenin alkuun nostetaan sykettä yhteisillä säkki-intervalleilla, mutta tämän jälkeen kaikkien treenit alkavat kulkea omiin suuntiinsa tyynynpitäjästä riippuen.
Salin omat ottelijat ovat pitäneet matsiensa jälkeen lepoviikkoa, joten tyynynpitäjillä ja valmentajilla on ollut meille falangeille nyt erityisen hyvin aikaa. Kullakin valmentajalla on omat tapansa ja tyylinsä, joten treenin sisältö riippuu pitkälti siitä, kenen käsittelyyn päätyy. Valton kaappaa yleensä salin kolmesta kehästä ensimmäisessä päivystävä nuori ja erittäin energinen tyynynpitäjä, joka teettää paljon toistoja kovalla sykkeellä potkutyynyihin ja alapotkutyynyyn. Power up! Power up!
Toisen kehän Yom on keski-ikäinen, hyvin rauhallinen ja aurinkoinen valmentaja, joka huutaa kehästä ”MILIKAA!”, ellen ole ymmärtänyt tulla heti säkkierien jälkeen lähettyville. Yomin vakityövälineet ovat vatsapanssari ja pistehanskat, joihin on hyvä hakea monipuolista tekniikkaa ja ottelunomaisia tilanteita, mutta myös sykettä nostavia nopeusharjoitteita, kuten 10 x 10 potkua, vuoropysäreitä tai tuplapotkuja ja -polvia. Huomaavaisella Yomilla on mahtava tapa kaataa jäävettä niskaan erätauoilla – tänään topin sisään sulamaan unohtuneet pari jääpalaa olivat viimeisen erän aikana todella tervetulleita salamatkustajia.
Pitkänmallisen salin perällä, kolmannessa kehässä työskentelevät sekä pienin valmentajista, kulta-ajan mainio huippuottelija Toto, että isokokoisin tyynynpitäjä, joista jälkimmäinen on testaillut viime päivinä voiko Jussilta loppua paukut kehässä ja tarvitseeko se oikeastaan erätaukoja.
Erien ja erätaukojen pituudet yleensäkin joustavat, eikä salilla ole käytössä tavallista seinäkelloa kummempaa ajanottoa, mikä ei haittaa menoa millään muotoa. Myös kielimuurin yli alan minäkin pikkuhiljaa päästä – tai oikeastaan siitä vain lakkaa välittämästä, kun se on siinä joka tapauksessa. Liikkeen kieltä tänne kuitenkin tultiin opettelemaan.
Tekniikka- tai tyynyerien jälkeen jatketaan opitun läpikäyntiä itsenäisesti säkillä tai varjona, ellei käy tuuri ja joku kiskaise kehään opettelemaan lisää tekniikkaa tai ottamaan kevyttä sparria. Lopuksi tehdään yhdessä lihaskuntoa – tänään se tarkoitti niskatreeniä betoniämpäriä nostellen, vatsarutistuksia penkissä ja kyykkyjä kehän laidalle nousten. Aamutreenien jälkeen yleensä vain syödään hyvin, juodaan paljon ja levätään minkä voidaan, jotta iltapäivällä jaksetaan sama uudestaan – hemmotteluloman ohjelma on yksinkertainen: eat, sleep, muaythai!
– Mirka
P.S. Pia huomautti vielä tänään nukkumaanmennessä, että tämänkin salin eri-ikäisistä hahmoista välittyy hienosti lajin oppimisen ketju. Pia oli kuullut, kun osoitin viereisessä kehässä sparrannutta Harria tokaisten Yomille tankerothaiksi ”Harri kru Mirka”, eli suunnilleen ”Harri on Mirkan opettaja”, johon Kaitsu lisäsi itseään osoittaen ”…Kai kru Harri”. :)
