Viime viikon loppupuoli meni omalta osaltani sitkeässä kuumeessa ja vatsataudissa, joten uusi treeniviikko lähti käyntiin hiukan tunnustellen. Tyynynpitäjä ei kuitenkaan tunnustellut ja välineet vaativat toipilaaltakin 50 potkun sarjojaan. Ei tuntunut hyvältä, mutta tuli tehtyä.

Kaitsu säätää Jussin polvipotkua

Maanantaina ja tiistaina pääsin myös erittäin kokeneen nyrkkeilyvalmentaja Mr. Puin tarkan silmän alle. Jos pitkistä lyöntisarjoista meni yksikin painonsiirto tai lyönti väärin, kuului vihainen ”NOOOO!!!” ja uutta yritystä ei välttämättä annettu. Ilmeisen tehokas tapa saada toinen keskittymään treeneissä kunnolla.

Mr. Puin pistarisettien jälkeen

Keskiviikkona harjoittelua kevennettiin jo selvästi perjantain matseja ajatellen: aamulenkillä stadionilla päävalmentaja huitoi Jussin ja minut pois radalta parin kilometrin jälkeen. Salilla pääsin taas taitavan ja sympaattisen Toton kanssa välineille. Aamutreenin lopuksi sain yllättäen käskyn mennä makuulle kanveesiin: Toto kiipesi kehäköysiin tukeutuen seisomaan päälleni ja sain loistavan palauttavan hieronnan päkiöillä ja kantapäillä suoritettuna.

Kru Toto. Youtubesta löytyy mm. klassikkomatsi Toto Por Pongsawang vs Ramba Somdet M16.

Iltapäivän lenkillä saimme Jussin kanssa peräämme valmentajan skootterilla – hän vahti ettemme juokse liian kovaa tai liian pitkälle. Salilla otimme hetken keskenämme liikkumisharjoituksia ja kevyttä tekniikkaa, mutta päävalmentaja puuttui peliin huutaen meille salin poikki: ”Finish, finish! Sabai, sabai!” Enää ei siis tarvitse könytä aamulenkeille tai pelätä lähestyviä treenejä. Enää tarvitsee vain otella.

-Mirka

Kaitsu ihailee talon koiran liikkuvuutta.