4. Luukku

Salin perustajat ja thainyrkkeilyn maahantuojat Kai ja Janne Mustonen viettivät 80-luvulla useita vuosia Thaimaassa asuen. Niihin vuosiin mahtuu monenlaisia erikoisia tarinoita ja tänään kerromme yhden niistä Topi Räsäsen kirjoittamana.
Esittelyssä siis legendaarinen hahmo 80-luvulta, eli Seppo! Ja ei, Seppo ei ole apina, vaan gibboni.

Topi ja Seppo 80-luvulla Bangkokissa

Janne ja Kaitsu olivat taas kerran Ruotsissa treenaamassa, kun he törmäsivät ryhmään pulaan joutuneita thaimaalaisia nuoria naisia. Ryhmän opas oli hylännyt tytöt oman onnensa nojaan kentälle, kun Janne ja Kaitsu tulivat hätiin. Nyt täytyy muistaa, että tuolloin ei ollut kännyköitä eikä internetiä, mitä nyt jotain kolikkopuhelimia. Nuoret herrasmiehet etsivät tytöille majoitukset, auttoivat rahan vaihdossa ja toimivat tulkkeina, jotta neidot saatiin turvallisesti kotimatkalle. Lähtiessään neidot pyysivät poikia soittamaan, kun tulevat seuraavan kerran Thaimaahan.

Kaitsuhan soitti ja tytöt osoittautuivat yläluokkaisiksi, varakkaiden perheiden tytöiksi, jotka halusivat osoittaa kiitollisuuttaan kuljettamalla poikia ympäri Bangkokia minibussilla ja viemällä heitä syömään ja nähtävyyksiä katsomaan. He kävivät myös paikallisilla markkinoilla, joilla Kaitsu näki kolmen kuukauden ikäisen gibbonin poikasen, johon ihastui kovin. Kun pojat olivat lähtöä tekemässä, yksi tytöistä juoksi pojat kiinni ja ojensi gibbonin poikasen Kaitsulle. Lukija ei ehkä tiedä, että gibboni on pyhä eläin Thaimaassa ja maksoi normaalin ihmisen vuosipalkan verran. Kaitsu ei voinut kieltäytyäkään arvokkaasta lahjasta, joten nyt Mustosten perhe oli saanut uuden jäsenen, joka sai nimen Seppo.

Seppo oli aina Thaimaassa veljesten mukana, myös Pattayan Sidyothong Campilla, mutta Bangkokin Sothanikunille mennessä pikkuveikka piti nukuttaa hotellille. Ja joka siunattu kerta, kun veljekset palasivat treeneistä, oli kämppä pantu remonttiin. Myös Kiikon Antti kulki usein Sepon kanssa lukuisilla Thaimaan treenireissuillaan. Seppo keräsi aina huomiota, mihin ikinä menikin. Pattayalla toimi tuolloin kuuluisa jäätelöbaari Swensen´s, jossa henkilökunta ilahtui kovin Sepon näkemisestä. Kerran Seppo karkasi, ja järjesti karnevaalit jäätelötiskillä. Ja niin kuin vain Thaimaassa, Kaitsu ja vaimonsa Petra saivat porttikiellon baariin ja joutuivat syömään annoksensa pihalla, mutta henkilökunta vei Sepon sisälle syömään banaaneja.

Seppo piti Kaitsua ja Jannea selvästi vanhempinaan, ja oli aina parikin viikkoa jokseenkin syömättä ja murheissaan, kun pojat lähtivät takaisin Suomeen. Kun Seppo tuli parin vuoden ikään, tuttu gibbonien kasvattaja kertoi, että nyt oli tehtävä päätös: tuossa uhmaiässä gibbonit muuttuvat aggressiiviseksi, jos ne erotetaan perheestään ja ainoa todellinen vaihtoehto oli, että Seppo jää kasvattajan luo asumaan eivätkä veljekset voi enää koskaan nähdä sitä. Seppoa ei olisi voinut tuoda Suomeen ensinnäkään kylmän vuoksi, mutta ennen kaikkea niitä ei saa viedä maasta laillisesti. Muun muassa Michael Jackson ja Elizabeth Taylor yrittivät, mutta eivät saaneet lupaa.

Niin Seppo jäi kasvattiperheeseen asumaan, mutta gibbonit eivät kuulemma unohda koko elinikänään kasvattajiaan.

Sain itse ilon asua Sepon kanssa pari kuukautta Bangkokissa ja Pattayalla vuonna 1988, ja olihan Seppo uskomaton. Se kulki pikku vaipoissaan mukanani joka paikassa, istui niskassa tai roikkui kainalossa. Heräsi joka aamu viideltä ja viimeistään varttia yli oli heittänyt pyykit lattialle ja kiersi huonetta niin, etteivät jalat koskeneet kertaakaan lattiaa. Kun se oli hölmöillyt, imi nolona peukaloaan ja öisin nukkui samalla tyynyllä tai rinnan päällä.