Kirjoittajan arkistot: Tuija Jyrkkiö

Sinustako seuraava mestari?

Turku Thaiboxing Clubilla alkaa 14-19 -vuotiaiden kilpailemisesta kiinnostuneiden nuorten starttikurssi 25.8.2017 klo 17!

Kurssin hinta 100 € ja kesto 3 kk (treenit ti ja pe klo 17). Kurssille ovat tervetulleita kaikki ikähaarukkaan kuuluvat kilpailemisesta kiinnostuneet nuoret. Aiempaa kamppailulajikokemusta ei tarvita. Kurssin pääohjaajana toimii maailmanmestari Harri Nieminen!

Ilmoittautumiset sekä lisätiedot puh. 0400 959 871 /Harri. Tervetuloa mukaan!

TTBC goes Thailand, päivät 13 ja 14

Jussi: Perjantaina oli ottelupäivä, eli paljon säätöä niinkuin Thaimaassa on tapana. Ottelupaikka ja vastustaja vaihtuivat kivasti, eikä kenelläkään ollut tarkkaa käsitystä aloitusajankohdasta tai matsijärjestyksestä. Toisaalta eipä noilla niin väliä, kun ulkona 35 astetta kuumuutta, niin lämmöt pysyy ihan kivasti päällä. 


Mirkan vastustaja oli taitava thaimaalainen, omani oli tietenkin Lumpinee-odotusten jälkeen pettymys, mutta matsi kuitenkin. Voitot siis molemmille ja takaisin hotellille, missä annoslaadut olivat tasaisesti laskeneet niin että illalliseksi oli tänään riisiä, omasta annoksestani löysin jopa kaksi katkarapua (fighters gotta eat, u know). 

Mirka: Lauantaiaamu koitti varhain, sillä päätimme Jussin kanssa eilisistä matseista huolimatta kiivetä vielä viimeisen kerran lava-autoon, joka vei meidät stadionille juoksemaan tuttua rataa ympäri. Kummallekaan ei tullut perjantain matsista pahoja kolhuja, joten kävimme vetämässä viimeiset kevyet aamutreenit ja kiittämässä koutseja kuluneesta kahdesta viikosta.
Loppupäivän otimme rennosti turisteina. Suuntasimme sak yant -tatuoijan studiolle, jonne jätimme Jussin odottamaan vuoroaan ja lähdimme Harrin kanssa hierontaan. Paria tuntia myöhemmin Jussilla oli selkänahassaan perinteisellä menetelmällä nakutettu tiikeri ja otteluja varten siunatut olkavarsinauhat.



Jatkoimme mainioon May Kaidee -kasvisravintolaan, kävimme kurkkaamassa vielä yhdellä thainyrkkeilysalilla sekä kävelyllä rauhallisella temppelialueella. Nyt pakkaamme nyrkkeilyhanskat matkalaukkuihin ja puramme ne sieltä seuraavaksi Turussa.

TTBC goes Bangkok, päivä 12

Puolet porukasta pääsi jo kotiin yhtä treenileiriä rikkaampana. Itse olin kieltämättä vähän kade koska harjoittelun, pakokaasun katkun ja harmaan betonin ympäristö rassaa jo miestä. Lisäksi kroppa alkoi osoittamaan kapinoinnin merkkejä muutama päivä sitten.

Aamu alkoi omalta osaltani karuissa tunnelmissa. Korvan rustotulehdus sykki ikävästi ja kämmenselkä oli päässyt turpoamaan aikamoiseksi sämpyläksi. Energiavarastot oli loppu ja epätietoisuus omasta terveydentilasta vaivasi. Kävelimme kuitenkin aamukuudelta Kaitsun kanssa puolisen tuntia stadionin juoksurataa. Treeneissä ohjelmassa oli sparria ja lähiottelua. Oma kroppa oli sen verran risana että tyydyin höntsäilemään säkillä ja ihailemaan thaiottelijoiden leikkisää sparria, jossa oli koko ajan pieni juju ja pilke mukana. Salilla treenaavat kolme Brasilian ottelijaa väänsivät sitkeästi thaikkujen mukana. Toto valmentaa heitä aktiivisesti koska brassit treenaavat ja ottelevat pari kuukautta Thaimaassa ja Toto on käynyt heidän kotimaassaan valmentamassa. Brassit ovat teknisesti ok mutta fyysisesti hyvin vahvoja ja harjoittelevat ahkerasti koko ajan. 

Treenien välissä käytiin Jussin ja Mirkan kanssa sak yant (perinteinen thaimaalainen maaginen tatuointisuuntaus, jossa kuva neulotaan iholle pitkähköllä metallitikulla) tatuoijan työhuoneella kysymässä Jussille tatuointiaikaa lauantaiksi. 

Sak Yant -tatuoijan eteisalttari

Oma epätietoisuus käden turvotuksessa kasvoi ja kävin sairaalassa hakemassa lääkityksen. Feidasin omalta osalta iltapäivätreenit ja kävin salilla katsomassa kun Jussi ja Mirka harjoittelivat uuden ram muay -tanssin. Nyrkkeilyvalmentaja Pui piti kolmelle ottelijalle pyöreään lyöntityynyyn kyynerpää- ja lyöntiyhdistelmiä. Toto neuvoi pysäytyspotkun ajoitusta thai-ottelijalle. Jotkut sparrasivat. Iltapäivällä sali kuhisi promoottoria ym. säätäjää. Tunnelma oli hikinen ja tiheä.

Harrin käsi oireilee

Illalla kävimme loppuporukan kanssa moikkaamassa Jitti Gymillä Kaitsun koutsikaveria  Smingnumia toisella puolella Bangkokia. Metroon oli väkeä ahtautunut kuten sardiinit säilykepurkissa ja jouduimme odottamaan useampaa metroa mihin mahduimme edes sisälle. Smingnum on hyväkuntoinen ja nuorekas 58-vuotias useamman eri painoluokan Ratchadamneon stadionin mestari 80-luvulla. Smingnum on vieraillut myös Suomessa Turku Thaiboxing Clubilla 1988 ja vaikuttanut sitä kautta paljon turkulaiseen thainyrkkeilyyn. Nykyään hän valmentaa noin 9h päivässä. Mirka teki miehestä haastattelun, jonka saatte lukea myöhemmin. Katukeittiön pad thai oli hyvää vaihtelua hotellin ruoalle. Kokki oli laittanut mukaan tofua, jonka käyttöä hotellissa ei ole vielä löydetty. Taksilla takaisin hotellille. Päivä oli raskas mutta Smingnumin tapaaminen oli inspiroiva kokemus.

Smingnum ja Kaitsu

-Harri

TTBC goes Bangkok, päivä 11

Viime viikon loppupuoli meni omalta osaltani sitkeässä kuumeessa ja vatsataudissa, joten uusi treeniviikko lähti käyntiin hiukan tunnustellen. Tyynynpitäjä ei kuitenkaan tunnustellut ja välineet vaativat toipilaaltakin 50 potkun sarjojaan. Ei tuntunut hyvältä, mutta tuli tehtyä.

Kaitsu säätää Jussin polvipotkua

Maanantaina ja tiistaina pääsin myös erittäin kokeneen nyrkkeilyvalmentaja Mr. Puin tarkan silmän alle. Jos pitkistä lyöntisarjoista meni yksikin painonsiirto tai lyönti väärin, kuului vihainen ”NOOOO!!!” ja uutta yritystä ei välttämättä annettu. Ilmeisen tehokas tapa saada toinen keskittymään treeneissä kunnolla.

Mr. Puin pistarisettien jälkeen

Keskiviikkona harjoittelua kevennettiin jo selvästi perjantain matseja ajatellen: aamulenkillä stadionilla päävalmentaja huitoi Jussin ja minut pois radalta parin kilometrin jälkeen. Salilla pääsin taas taitavan ja sympaattisen Toton kanssa välineille. Aamutreenin lopuksi sain yllättäen käskyn mennä makuulle kanveesiin: Toto kiipesi kehäköysiin tukeutuen seisomaan päälleni ja sain loistavan palauttavan hieronnan päkiöillä ja kantapäillä suoritettuna.

Kru Toto. Youtubesta löytyy mm. klassikkomatsi Toto Por Pongsawang vs Ramba Somdet M16.

Iltapäivän lenkillä saimme Jussin kanssa peräämme valmentajan skootterilla – hän vahti ettemme juokse liian kovaa tai liian pitkälle. Salilla otimme hetken keskenämme liikkumisharjoituksia ja kevyttä tekniikkaa, mutta päävalmentaja puuttui peliin huutaen meille salin poikki: ”Finish, finish! Sabai, sabai!” Enää ei siis tarvitse könytä aamulenkeille tai pelätä lähestyviä treenejä. Enää tarvitsee vain otella.

-Mirka

Kaitsu ihailee talon koiran liikkuvuutta.

TTBC goes Bangkok, päivä 10


Puolella porukasta olikin sitten viimeinen harjoittelupäivä, kun Imad, Pia ja Valto lähtevät keskiviikkoaamuna kotiin. Hieman höllättiin treenien tahtia, että kamat ehtisivät kuivua paluumatkaa varten. 


Muuten normaalisti juostiin lenkit ja hakattiin tyynyjä, kuten jo perinteeksi on muodostunut. Mä ja Mirka ollaan jo hieman kevennetty treeniä viikonlopun matseja ajatellen. 


Valitettavasti lauantaiksi jo sovittu Lumpineen matsini peruuntui, sillä thaimaalaisen ilmoitettiin sairastuneen. Matsi siis siirtyy eri stadionille ja vastassa sitten joku toinen thaimaalainen, myös Mirka ottelee samassa tapahtumassa. Ottelupäivä siis vaihtui munkin osalta perjantaiksi. 
Hyvänä puolena ei tarvitse enää huolehtia painonvedosta, vaikka tänään paino saatiinkin tippumaan alkureissun 89kg:sta 82kg. No eipä tässä mitään, vähän lisää treeniä ja kehään!
– Jussi

TTBC goes Bangkok, päivä 9


Orono ja Saenchai treenaamassa 13 Coinssilla!

Aamu alkoi lepopäivän jälkeen rapean kankealla lenkillä stadionin auringon paahteessa. Kierrokset eteni tahmeasti.

Salilla sain onneksi Toton koutsiksi, joten tyynytyksen painotus oli enemmän tekniikassa ja ajoituksissa kuin työstössä. Potkut tuli yllättävän irtonaisesti jumituksen tasoon nähden. Korvassa oleva kukkakaalikerääntymä painoi tosin mieltä. Siihen väliin polvirääkit säkkiin ja yleistä säkillä notkumista. Lopuksi lähiottelua 20 min ja vattanpumppausta.


Iltapäivällä sama lenkki kuin aina ahtailla jalkakäytävällä maantien vieressä ja paahde kuumotti niskaa. Istutetut puut jeesasi hieman varjoa. Juostiin Valton kanssa suhteellisen vaitonaisesti. Jussi tuli myöhemmin perässä koska jumittui vessaan ja juoksi lenkin yksin. Perillä säkillä notkumista. Pia ja Mirka sai meritoituneelta nyrkkeilykoutsi Puilta yksityistreeniä. Kaitsu komppasi vieressä. Pui on valmentanut mm. Samartia ja Somrakia. Muut otti nyrkkeilysparria. Imad jujutti nuoria thaikkukundeja poksauksessa. Kundit hikoilivat ja turhautuivat ilmaan huitoessa.Itse passasin koska korvan alkava kukkakaali ei tykkää iskuista. Tosin apteekin korvalääkkeet alkoi puremaan yllättävän nopsaan ja veivät roikkuvan muovikassin fiilistä pois.


Yllättäen pääsin pääkoutsin tyynytykseen yhden erän verran. Sitten kehään hyppäsivät Saenchai ja Orono kolistelemaan aika kovaa ja hallittua sparria ilman hanskoja tai muitakaan suojia. Oli vaikuttavaa nähdä miten tekijämiehet hoitavat tuon homman. Showta ja huumoria ei nytkään puuttunut Oronon tehdessä ulvontahyökkäyksiä takoen välillä nyrkeillä vatsaansa. Hieno mies! Siihen väliin vähän ohjattua säkkirääkkiä muutaman erän. Pääkoutsi käski taas kehään suorittamaan pari vikaa tyynytystä. Kaitsu näytti treenin lopuksi kuntopallolla pari tehokasta muuvia loppujumpaksi. Yleistä postailua ja salilta lähdettäessä Orono tarjosi minulle ja Jussille jotkut makeat kookosjälkiruokabiitit. Saenchain ja Oronon sparri oli todella paljon vaikuttavampaa livenä kuin youtubessa.


-Harri

TTBC goes Bangkok, lepopäivä!

Sunnuntaina koitti odotettu lepopäivä – osalle treeneistä, osalle kuumeesta. Lähdimme kohti ydinkeskustaa skytrainilla, muun liikenteen yläpuolella kulkevalla junalla, josta on avarat näkymät kaupungin ylle. Matkalla Kaitsu kertoi miten Bangkokin siluetti on muuttunut sitten 1980-luvun alun, jolloin Mustosen veljekset saapuivat ensimmäisille treenireissuilleen lajin pääkaupunkiin.

Kurkistus kaupunkiin

Yhä voimakkaasti kasvavan kaupungin infrastruktuuri on kehittynyt viime vuosikymmeninä valtavasti. Rakennuskanta oli vielä 80-luvulla huomattavasti matalampaa, eikä liikenneverkko käsittänyt metroa saati nyt meitä mutkattomasti kuljettanutta skytrainia. Lukuisat pilvenpiirtäjät ja monitasomoottoriteiden massiiviset betonirakennelmat tuovat nyt etäisesti mieleen kaimakaupungin Yhdysvaltain länsirannikolla – Bangkokin thaikielinen nimikin, Krung Thep, kääntyy enkelten kaupungiksi Los Angelesin tavoin.

Muuttuvan betoniviidakon keskellä ihmiset tuntuvat Kaitsun mukaan säilyttäneen sen perusominaisuutensa, jota hän oppi arvostamaan täällä alusta lähtien: toista ihmistä halutaan aina kunnioittaa. Piirteen voi nähdä myös otteluissa, jossa kehään astutaan ja sieltä poistutaan ilman turhaa uhoa, kumartaen kunnioituksesta valmentajia, tuomareita ja vastustajaa kohtaan.

Näkymä junalaiturilta

Jäimme skytrainista pois Phaya Thain pääteasemalla ja jatkoimme kävelysiltoja pitkin kohti ydinkeskustan valtavia ostoskeskuksia. Korkealta oli samalla hyvä pysähtyä vilkaisemaan National Stadiumia, jolla Kaitsun turkulaiset valmennettavat Harri Nieminen, Vesa Puranen ja Riku Immonen voittivat maailmanmestaruutensa 90-luvulla. Myös Pia Raita ja Jussi Santalahti ottelivat samaisella stadionilla toissavuoden Royal Cup -turnauksessa, josta Santalahti toi Suomeen vuosikausiin ensimmäisen miesten mitalin. Viereisen MBK-ostoskeskuksen pelihallissa pääsinkin kokeilemaan miten Jussi virittäytyi matsiinsa: 4D-zombientappopelillä! Virtuaalipeli muistutti matsia siten, että siitä rokotettiin, jos pelaajan pää ei pysynyt säikyttelyn keskellä kylmänä ja syke nousi liian korkeaksi. Kehässä vastustajat ovat kuitenkin harvoin yhtä rumia.



Ex-ottelija Eetu Kuneinen Harrin matkassa.

Harri kävi tällä välin Banglamphun alueen vegaaniskenessä legendaarisessa May Kaidee -kasvisravintolassa sekä Bangkokin nykytaiteen museossa Helsinki Thaiboxing Clubia edustaneen ex-ottelija Eetu Kuneisen kanssa. Bangkok oli tuttuun tapaan painostavan kuuma ja illalla iski rankkasade.



Taidenäyttelyn antia.

Kuninkaan suruaika näkyy kaupungissa kaikkialla

– Mirka ja Harri 

TTBC goes Thailand, päivä 7


Aamupäivällä menimme jälleen juoksuradalle, jossa juoksemisen sijaan kävelin puoli tuntia, sillä akillejänteen ja pohkeen alaosa kipeytyi eilen. Laitoin kinesioteipin ja nilkkatuen, joiden avulla pystyin tekemään varsinaiset lajitreenit. 
Ensin noin puoli tuntia lähiottelua vahvan 66 kiloisen brassin kanssa, sitten 10 min vielä vahvemman thaimaalaisen kanssa ja lopuksi Jussin kanssa 10 min. Tuon päälle säkkirääkit 5 x 50 polvea, 3 x 50 potkua molemmin jaloin, 2 x 50 pysäria, 50 kyynerpäätä. Varjonyrkkeilyä, muutama potku tyynyihin ja vatsajumppa. Energiat aika loppu.


Iltapäiväksi teippasin akillesjänteen ja pystyin juoksemaan ennen treenejä 5 km. Tyynyjä 3 x 5 min, ”Red Sniper” koutsin vetämä Buakawin inspiroima kuntopiiri väliin. Jussi väänsi vahvan thaimaalaisen kanssa tovin lähiottelua ja ite menin sen jälkeen muutamaksi minuutiksi vääntämään myös. Kovaa vääntöä sai taas. Vatsarutistuksia.

Thaikut ottivat lopuksi viihdyttävää kikkailusparria hörötyksen ja ulvonnan kera. Me tyydyttiin ihmettelemään.

Flunssa ja vatsan pyörteet ovat verottaneet TTBC:n tiimiä ja iltapäivän treeneissä oli enää minä, Jussi ja Valto. 


Teksti: Harri

TTBC goes Thailand, päivä 6

Perjantai, treeniviikko alkaa olemaan lopussa, mutta niin ovat treenaajatkin. Mirka valitetettavasti tuli kipeäksi ja joutui jättämään tämän päivän treenit väliin, muissakin on havaittavissa pieniä väsymyksen merkkejä. Itse painaisin helposti menemään vielä lujempaakin, mutta jostain syystä lenkkarit eivät ole päässeet kuivumaan reissulla lainkaan!? 


Joka tapauksessa tästä syystä johtuen alkuviikon hiertymät jaloissa eivät ole päässeet kosteuden ja hankauksen vuoksi paranemaan kunnolla. Eli omaa treeniä hieman hankaloittaa teippailu ja desinfiointi operointi, mutta onneksi sunnuntaina lepopäivänä ehtii paikkailla itsensä ajan kanssa. 


Treenit kulkee samaan tuttuun tapaan ja thaikkukoutsit ja treenikaverit mm. Brasiliasta ovat käyneet tutuiksi. Orono piristää kivasti tunnelmaa vuorollaan kiljahduksillaan tai vaihtoehtoisesti huutamalla omaa nimeään. Tänään koitin käytännön syistä välttää ylimääräistä rasitusta jaloille joten väänsin brassien kanssa lähiottelua, ihan kovia jätkiä, mutteivat thaikkujen tasoa. 
Vähän on täytynyt rentoutuakin ja tästä syystä ollaan Imadin kanssa vallattu alueen uima-allas, jonne muut suomalaiset eivät vielä ole uskaltautuneet. Pääteltiin että talkkarin altaaseen kaatama jauhe oli kyllin starkkia kamaa tappamaan kaikki rottia pienemmät otukset. Onneksi on jo perjantai.
Teksti: Jussi

TTBC goes Thailand, päivä 5

Imad ja maailmankuulu Buakaw!


Aamu alkoi viime reissulta legendaariseksi muodostuneella parkkihallijuoksulla 45 min. Tunnelma kuin ekokatastrofin jälkeisessä maailmassa kun puhdas ilma ja vesi on kortilla. Ympärillä likaista betonia, bensankatkua. Kurkkua kuristaa ja vaikea hengittää. Good experience kuitenkin pienissä määrin. Sangmanee tuli lenkillä vastaan myös.​



Aamun lajitreeni alkoi lähiottelulla jota väänsin Kaitsun kanssa muutaman minuutin. Kummatkin oltiin vahvoja! Sitten sainkin 13 Coinsin 70 kg ottelijan vastaani joka väänsi kahtia ja kanveesi tuli tutuksi. Nähtiin taas ero harrastajan ja ammattilaisen välillä. 



Lähiottelun jälkeen salin pääkoutsi rääkkäsi tyynyillä erilaisia hyydyttäviä potkusettejä mun, Jussin ja Imadin kanssa. Imad siirrettiin jonnekin, muut oli kai tyynyillä ja kuka missäkin. Pääkoutsi teetätti säkillä vieressä katsoen lisää rääkkisettejä. 10-25-50 potkuja, polvia 2×50, pysäreitä 50, kyynerpäitä 50 ja ehkä jotain muutakin. Ajantaju, muisti ja ymmärrys katosi jossain vaiheessa. Lopuksi loppujumppana punnerruksia, kyykkyjä sekä vatsoja. Rääkkisettien tarkoitus on toistojen avulla vakiinnuttaa potkujen liikeratoja, jotta ottelussa jalka nousee vaikka väsymys painaa. Lisäksi näin tehdään potkuihin voimaa ja kestävyyttä. Thaimaassa kokeneet ottelijat eivät tee varsinaista pariharjoittelua paljoakaan vaan tyynyihin haetaan ajoitusta, kombinaatioihin rutiinia ja voimaa. Rakennetaan ottelijan voimakestävyyttä. Säkkiharjoittelussa vähän sama asia mutta verkkaisemmalla temmolla. Pidetään homma simppelinä.



Iltapäivän treenit meni pitkälti saman kaavan mukaan kuin aamulla paitsi puolen tunnin lenkki juostiin ulkona. Lopuksi Valto, Jussi ja Imad pääsi kokeilemaan lähiottelua matsiin valmistautuvan Oronon kanssa. Jussi saikin vääntää puoli tuntia tuplasti vanhemman ja noin kymmenen kiloa kevyemmän mestarin kanssa tosissaan. Oronon noin 300 ottelua ja 3x Lumpineen mestaruutta kertoi omaa kieltään lähiottelutaidossa ja voimassa. Välillä Jussi sai heitettyä Oronon mutta mies pomppasi pystyyn ulvoen entistä innokkaampana vatsaansa nyrkeillä takoen ja syöksyi Jussin niskoihin. Lopuksi taas vatsajumppaa.

​​


Teksti: Harri