Puolet porukasta pääsi jo kotiin yhtä treenileiriä rikkaampana. Itse olin kieltämättä vähän kade koska harjoittelun, pakokaasun katkun ja harmaan betonin ympäristö rassaa jo miestä. Lisäksi kroppa alkoi osoittamaan kapinoinnin merkkejä muutama päivä sitten.

Aamu alkoi omalta osaltani karuissa tunnelmissa. Korvan rustotulehdus sykki ikävästi ja kämmenselkä oli päässyt turpoamaan aikamoiseksi sämpyläksi. Energiavarastot oli loppu ja epätietoisuus omasta terveydentilasta vaivasi. Kävelimme kuitenkin aamukuudelta Kaitsun kanssa puolisen tuntia stadionin juoksurataa. Treeneissä ohjelmassa oli sparria ja lähiottelua. Oma kroppa oli sen verran risana että tyydyin höntsäilemään säkillä ja ihailemaan thaiottelijoiden leikkisää sparria, jossa oli koko ajan pieni juju ja pilke mukana. Salilla treenaavat kolme Brasilian ottelijaa väänsivät sitkeästi thaikkujen mukana. Toto valmentaa heitä aktiivisesti koska brassit treenaavat ja ottelevat pari kuukautta Thaimaassa ja Toto on käynyt heidän kotimaassaan valmentamassa. Brassit ovat teknisesti ok mutta fyysisesti hyvin vahvoja ja harjoittelevat ahkerasti koko ajan. 

Treenien välissä käytiin Jussin ja Mirkan kanssa sak yant (perinteinen thaimaalainen maaginen tatuointisuuntaus, jossa kuva neulotaan iholle pitkähköllä metallitikulla) tatuoijan työhuoneella kysymässä Jussille tatuointiaikaa lauantaiksi. 

Oma epätietoisuus käden turvotuksessa kasvoi ja kävin sairaalassa hakemassa lääkityksen. Feidasin omalta osalta iltapäivätreenit ja kävin salilla katsomassa kun Jussi ja Mirka harjoittelivat uuden ram muay -tanssin. Nyrkkeilyvalmentaja Pui piti kolmelle ottelijalle pyöreään lyöntityynyyn kyynerpää- ja lyöntiyhdistelmiä. Toto neuvoi pysäytyspotkun ajoitusta thai-ottelijalle. Jotkut sparrasivat. Iltapäivällä sali kuhisi promoottoria ym. säätäjää. Tunnelma oli hikinen ja tiheä.

Illalla kävimme loppuporukan kanssa moikkaamassa Jitti Gymillä Kaitsun koutsikaveria  Smingnumia toisella puolella Bangkokia. Metroon oli väkeä ahtautunut kuten sardiinit säilykepurkissa ja jouduimme odottamaan useampaa metroa mihin mahduimme edes sisälle. Smingnum on hyväkuntoinen ja nuorekas 58-vuotias useamman eri painoluokan Ratchadamneon stadionin mestari 80-luvulla. Smingnum on vieraillut myös Suomessa Turku Thaiboxing Clubilla 1988 ja vaikuttanut sitä kautta paljon turkulaiseen thainyrkkeilyyn. Nykyään hän valmentaa noin 9h päivässä. Mirka teki miehestä haastattelun, jonka saatte lukea myöhemmin. Katukeittiön pad thai oli hyvää vaihtelua hotellin ruoalle. Kokki oli laittanut mukaan tofua, jonka käyttöä hotellissa ei ole vielä löydetty. Taksilla takaisin hotellille. Päivä oli raskas mutta Smingnumin tapaaminen oli inspiroiva kokemus.

-Harri

Viime viikon loppupuoli meni omalta osaltani sitkeässä kuumeessa ja vatsataudissa, joten uusi treeniviikko lähti käyntiin hiukan tunnustellen. Tyynynpitäjä ei kuitenkaan tunnustellut ja välineet vaativat toipilaaltakin 50 potkun sarjojaan. Ei tuntunut hyvältä, mutta tuli tehtyä.

Maanantaina ja tiistaina pääsin myös erittäin kokeneen nyrkkeilyvalmentaja Mr. Puin tarkan silmän alle. Jos pitkistä lyöntisarjoista meni yksikin painonsiirto tai lyönti väärin, kuului vihainen ”NOOOO!!!” ja uutta yritystä ei välttämättä annettu. Ilmeisen tehokas tapa saada toinen keskittymään treeneissä kunnolla.

Keskiviikkona harjoittelua kevennettiin jo selvästi perjantain matseja ajatellen: aamulenkillä stadionilla päävalmentaja huitoi Jussin ja minut pois radalta parin kilometrin jälkeen. Salilla pääsin taas taitavan ja sympaattisen Toton kanssa välineille. Aamutreenin lopuksi sain yllättäen käskyn mennä makuulle kanveesiin: Toto kiipesi kehäköysiin tukeutuen seisomaan päälleni ja sain loistavan palauttavan hieronnan päkiöillä ja kantapäillä suoritettuna.

Iltapäivän lenkillä saimme Jussin kanssa peräämme valmentajan skootterilla – hän vahti ettemme juokse liian kovaa tai liian pitkälle. Salilla otimme hetken keskenämme liikkumisharjoituksia ja kevyttä tekniikkaa, mutta päävalmentaja puuttui peliin huutaen meille salin poikki: ”Finish, finish! Sabai, sabai!” Enää ei siis tarvitse könytä aamulenkeille tai pelätä lähestyviä treenejä. Enää tarvitsee vain otella.

-Mirka